Vuorossa inhimillisyyden vallankumous

Mihin suuntaan maailma kehittyy ja millaisista taidoista meille on hyötyä tulevaisuudessa? Tätä keksijä, yrittäjä, säveltäjä, puhuja ja futuristi Perttu Pölönen on pohtinut paljon. 

Kirjoittaja: Marjukka Kähönen | Kuva: Vesa Tyni

Perttu Pölönen istuu portaiden kaiteella kädet levällään..


Suuri yleisö tuntee Perttu Pölösen, 25, puhujana ja median haastattelusuosikkina. Vuonna 2019 hän nousi yleisön eteen peräti 192 kertaa. Tänä vuonna korona vei noin viitisenkymmentä puhujakeikkaa.

– Tilanne huomioon ottaen kaikki on kuitenkin ok. Muutin juuri ja olen ehtinyt sisustaakin. Töitä on tähän asti riittänyt, ja oikeastaan on ihanaa vaihtelua, kun voi olla hetken paikoillaan. 

Perttu on yhdeltä ammatiltaan futuristi. Se tarkoittaa ihmistä, joka pohtii tulevaisuutta, seuraa tiivisti ympäristön muutoksia ja auttaa organisaatioita ja yhteiskuntaa sopeutumaan ja varautumaan tulevaan.

Viime vuonna ilmestynyt esikoiskirja ”Tulevaisuuden lukujärjestys” sisältää hänen näkemyksiään taidoista, joita meidän kaikkien olisi hyvä treenata tulevaisuutta varten. Kirjassa on oma lukunsa muun muassa kriittiselle ajattelulle, sopeutumiskyvylle, yrittäjyydelle, itsetuntemukselle, myötätunnolle, moraaliselle rohkeudelle – ja rakkaudelle.
Nyt hän kirjoittaa jo toista kirjaansa, joka ilmestyy joulukuussa 2020.

Mutta mistä nuori mies ammentaa tällaista tietoa ja elämänviisautta? Palataanpa alkuun. 

Nurmijärven metsistä Piilaaksoon ja Myanmariin

Lapsuutensa Perttu vietti melkein maalla Nurmijärvellä. Oli tilaa olla ja mennä. Utelias ja helposti innostuva tyyppi hän oli jo silloin, mutta koulu sujui kuitenkin ihan tavallisesti.

– En ollut huono koulussa, mutten paraskaan. Samalla tavalla matematiikka ja muu vaati töitä minulta kuten muiltakin. 

Harrastuksia oli paljon. Perttu pelasi muun muassa jalkapalloa ja sählyä, yleisurheili, soitti selloa ja kävi laulutunneilla. Kirjassaan hän kannustaakin etsimään aktiivisesti omia intohimojaan. Se vaatii itsensä altistamista laajasti eri asioille.

– Itse altistuin lapsuudessani paljon musiikille. Sisarukset soittivat ja kotona soi aina musiikki. Mozartin Requiem vei mukanaan jo ala-asteella, kun löysin nuotit sattumalta kaapistamme.

Päntätessään musiikin teoriaa Pertun oli vaikea hahmottaa, mitkä sävelet kuuluvat mihinkin skaalaan. Hän alkoi ideoida ratkaisua, ja niin syntyi ensimmäinen versio Sävelkellosta. Sävelkello on puinen kiekkomainen keksintö, joka auttaa hahmottamaan musiikin kaavoja, eli asteikoita, intervalleja ja moodeja. 

Aluksi Pertun oli vaikea saada keksintöään esiin, mutta voitettuaan Innolukio-keksintökilpailun Sävelkello alkoi niittää mainetta. Nykyään kello on levinnyt laajalle musiikin opetukseen.

Lukioikäistä Perttua pyydettiin puhumaan Sävelkellosta eri tapahtumiin. Eräällä puhujakeikalla tuntematon nainen kysyi, oliko Perttu kuullut tulevaisuuskoulusta Kaliforniassa. 

– Olen edelleen kiitollinen tästä vinkistä. Tulevaisuuskoulu Nasan kampuksella Piilaaksossa kesällä 2016 oli silmiä avaava kokemus. Pääsin kuulemaan maailman huippujen ajatuksia siitä, mihin maailma kehittyy. Tapasin myös Hla Hla Winin, jonka kanssa lähdimme tekemään yhteistä projektia.

Nonprofit-organisaationa startannut yhteinen projekti 360ed on sittemmin kasvanut yritykseksi, joka työllistää Myanmarissa 60 henkeä. Ensi vuonna Myanmarin 1,3 miljoonaa ekaluokkalaista saa heidän sovelluksensa käyttöönsä. 

– Viimeksi tänä aamuna olin yhteydessä sinne. Koulutuksen ja opetuksen kautta voi luoda hyvää. 

Seuraavaksi vuorossa inhimillisyyden vallankumous

Tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa. Tulevaisuuden epävarmuus haastaakin Pertun mukaan tehokkuusajattelun. 

– Ei ole mahdollista varautua tulevaisuuteen ja samalla tehdä 100-prosenttisesti tehokkaita päätöksiä. Meidän on pakollista tehdä asioita valmistautuaksemme tulevaisuuteen – silläkin uhalla, että teemme joitain asioita turhaan. Esimerkiksi lääkefirman on poltettava resursseja useampaan eri suuntaan kehittäessään lääkkeitä, vaikka osa panostuksista ei toisikaan tulosta.

Yksilötasolla tulevaisuus vaatii sopeutumiskykyä kiihtyvään muutokseen. Perttu kehottaa suhtautumaan uteliaasti ja ennakkoluulottomasti uusiin mahdollisuuksiin, myös teknologiaan.

– Teknologian pelko ei oikeastaan kohdistu itse teknologiaan, vaan ihmiset ovat usein huolissaan siitä, että rakenteemme eivät kestä muutosta. Meidän pitäisikin varmistaa, että rakenteet ovat joustavia muutoksen keskellä. Jos esimerkiksi robotti korvaa jonkin työn, miten tuemme työttömien uudelleenkouluttautumista? 

On todennäköistä, että iso osa rutiinitöistä tulevaisuudessa katoaa, mutta Pertun mukaan työ, johon ihminen tuo inhimillistä lisäarvoa, ei katoa. Hän puhuu inhimillisestä vallankumouksesta.

– Uskon, että teknologian nousu ajaa meidät miettimään, mitä saan sinulta, toiselta ihmiseltä. Haluamme edelleen ihmisen keskustelemaan kanssamme pankissa ja vastaanottamaan meidät ravintolaan.

Perttu käyttää sanaa ihmisparisto viittaamaan ihmiseen, joka työskentelee tuomatta työhön mitään lisäarvoa. Sellainen on helppo vaihtaa. 

– Kun ihminen tuo työhön luonnetta ja intohimoa, emme haluakaan korvata häntä. Ajatellaan vaikka kaupan kassaa. Jos hän tavaroiden svaippaamisen lisäksi hymyilee, katsoo silmiin ja juttelee, hän tuo työhön sen, mitä kone ei voi korvata. 

Ihminen on kohtaamistensa summa

Kohtaamiset maailman huippujen kanssa ovat vaikuttaneet Pertun maailmankuvaan ja ajatteluun. Samalla kun Perttu on tavannut Nobel-voittajia, Googlen johtajia ja Piilaakson keksijöitä, statuksen arvo on hävinnyt. 

Enemmän kuin yksittäisiä ihmisiä, hän sanoo ihailevansa ihmisten piirteitä ja ominaisuuksia sekä kykyä muuttua.

– On mahdotonta ihannoida
ihmistä, joka on merkittävä, mutta joka ei ole reilu.

Perttu ei halua nostaa ketään varsinaiseksi idolikseen, mutta kertoo useiden ihmisten ja heidän työnsä inspiroineen itseään. Hän sivuaa useita maailmaa muuttaneita hyväntekijöitä, mutta päädymme myös puhumaan Pertun päiväkodin vetäjistä, sävellyksen opettajasta ja ystävistä. 

– Ihminen on tapaamiensa ihmisten summa. 

Piilaaksossa hän havahtui, että kaikkein menestyneimmät ihmiset puhuivat asioista, jotka Suomessa saatetaan kuitata hiukan pehmeinä. 

– Juuri huiput puhuivat paljon intohimosta, rakkaudesta ja intuitiosta. Insinöörisuomessa tällainen leimataan usein hutuksi ja huuhaaksi. 

Meidän pitää suuttua

Tulevaisuudesta ei voi puhua puhumatta vastuullisuudesta ja ilmastonmuutoksesta. Pertun mukaan ihmiskunnan pitäisi kokea maapallo yhteiseksi omaisuudekseen.

– Tuhansia vuosia ihmiset ovat jakaneet resursseja ja maata. On itsestään selvää, että jokainen huolehtii omastaan eikä toisen resursseja kaltoinkohdella. Mutta meriä tai ilmaa ei ole voinut rajata, joten kukaan ei ole suuttunut, kun olemme kohdelleet niitä huonosti. Tämä on meidän yhteinen pallomme ja olemme vastuussa siitä toisillemme. 

Yritysten vastuullisuuden Perttu näkee välttämättömänä. Vaikeinta hänen mukaansa on poisoppiminen. Vanha on helppoa, laiskaa ja mukavaa. 

– Ennen vanhaan vastuullisuus saattoi olla kilpailuetu, mutta nykyään se on välttämättömyys, kaiken lähtökohta. Yritysten pitää olla perillä tuotantoketjuistaan, niiden vaikutuksista ja kertoa asioista avoimesti. Läpinäkyvyys lisää luottamusta. 

Metsissä, soilla ja järven rannoilla lapsuutensa viettänyt Perttu sanoo luonnon olevan hänelle tärkeä myös henkilökohtaisella tasolla.

– Kyllä sitä luontoon aina kaipaa. Metsässä on jokin tietty akustiikka, se on detoxia kaikesta somesta, stressistä ja kiireestä. 

Kuka?

Perttu Pölönen, 25

• Koulutus: Global Solutions Program 2016, Singularity University, NASA. Musiikin kandidaatti, säveltäjä, Sibelius Akatemia 2018.

• Ura: Perustaja 360ed 2016–, toimitusjohtaja Perttu Productions 2018–

• Harrastukset: Musiikki, lukeminen, jalkapallo