Valvonta tuo luottamusta tukien oikeaan kohdentumiseen

Suomessa myönnetään vuosittain miljoonia euroja tukia ja avustuksia yrityksille, yhdistyksille ja muille yhteisöille. Tukiprosessit tuovat vastuita ja velvollisuuksia niin tuen myöntäjille kuin saajillekin. 

Kirjoittaja: Riitta Laine | Kuva: iStock

Vuotta 2020 leimannut koronapandemia on vaikuttanut dramaattisesti talouteen niin globaalisti kuin Suomessakin. Tukitoimia on tarvittu poikkeuk­sellisen paljon taloudellisista haasteista selviämiseen. Tukea on jaettu muun muassa Business Finlandin kautta liiketoiminnan kehitysrahoituksena ja KEHA-keskusten kautta ravitsemusyrityksille tarkoitettuna hyvityksenä. 

Riittävä valvonta on tuen myöntäjän vastuulla

Yhteiskunnallisen luottamuksen kannalta on tärkeää, että tukien myöntäjät toimivat vastuullisesti, lakien ja määräysten mukaan. Sisäisten prosessien ja valvonnan avulla tuen myöntäjät varmistavat, että

  • tukiprosessi on tehokas ja riittävän läpinäkyvä
  • tuet päätyvät tarkoitetuille saajille 
  • tuet myönnetään oikein perustein 
  • tuet käytetään oikeaan tarkoitukseen
  • tuki peritään tarvittaessa takaisin
  • myönnettyjä tukia seurataan ja niistä raportoidaan luotettavasti.

Tukien myöntäjien pitää ottaa huomioon sekä tietämättömyydestä johtuva että tahallinen tukien väärinkäyttö – niin oman organisaation sisällä kuin tuen hakijoidenkin tekemänä. 

Etukäteisvalvonnalla pyritään estämään tukien päätyminen väärille tahoille tai väärin perustein. Esimerkiksi pienyrityksille tarkoitettua tukea myönnettäessä tarkastetaan yrityksen kokoluokka käyttäen tilinpäätöstietoja tai muita lähteitä. 

Jälkikäteen tehtävällä valvonnalla pyritään havaitsemaan ja tarvittaessa korjaamaan virheitä tai päätöksiä, jotka vaativat oikaisua. Esimerkiksi ravitsemusyrityksille tarkoitetun koronahyvityksen osalta varmistetaan, ettei hyvitys ylitä laissa annettua toteumaperusteista rajoitusta. 

Tuen saajan on annettava selvitys tuen käytöstä

Tuen myöntäjä edellyttää usein, että tuen saaja tekee jälkikäteen selvityksen siitä, mihin ja miten se on käyttänyt saamansa tuen. Selvitys voi sisältää tuen käytöstä sanallisen kertomuksen sekä erilaisia laskelmia. Selvityksen avulla tuen myöntäjä arvioi sitä, onko tuki käytetty siihen tarkoitukseen, mihin se on myönnetty. Selvityksen avulla voidaan myös varmistua siitä, että tuen antamisen ehdot toteutuivat. 

Tuen saaja vastaa antamansa selvityksen oikeellisuudesta ja todenperäisyydestä. Tuen käyttöä on hyvä seurata projektikirjanpidon tai muun kustannusseurannan avulla. Annettava selvitys on näin helpompi laatia, ja seurantaa saatetaan edellyttää myös tukiehdoissa. Tuen kirjanpidollinen käsittely, kuten tulouttaminen ja tiliöinti sekä esittäminen tilinpäätöksessä, kannattaa varmistaa kirjanpitäjältä tai tilintarkastajalta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Tilintarkastajan tekemä tarkastus lisää luottamusta 

Tuen myöntäjä voi edellyttää, että selvitykseen liitetään tilintarkastajan raportti. Tilintarkastajan tekemä tarkastus lisää annetun selvityksen luotettavuutta tuen myöntäjän silmissä. 

Tilintarkastajan raporttia voidaan edellyttää laissa, tukiehdoissa tai muissa määräyksissä. Niissä saatetaan määrätä myös siitä, mitä tilintarkastajan pitää selvityksestä tarkastaa, kuinka laajasti tarkastusta tulee tehdä ja miten tarkastuksesta raportoidaan. 

Jos selvityksestä tarvitaan tilintarkastajan raportti, kannattaa asiasta sopia tilintarkastajan kanssa hyvissä ajoin. Tuen saaja voi käyttää omaa tilintarkastajaansa tai muuta hyväksyttyä tilintarkastajaa. Osa tilintarkasta­jista on erikoistunut erilaisten tukien ja avustusten selvitysten tarkastamiseen. 

Selvitykseen ei aina tarvitse liittää tilintarkastajan raporttia. Tuen myöntäjälle voi riittää viimeisin tilinpäätös ja siitä annettu tilintarkastuskertomus, jos tilinpäätös on tilintarkastettu. 

Tuen myöntäjä saattaa myös itse tehdä jälkikäteisiä tarkastuksia tuen käyttöön tai selvityksen taustalla olevien tietoihin kohdistuen. Myös tämä tarkastus tilataan joskus tilintarkastajalta.

Tilintarkastajan osaamisen hyödyntämistä on hyvä harkita aina, kun kehitetään uusia tukimuotoja tai muutetaan vanhoja. Sitä voi hyödyntää niin valvontaympäristön ja prosessien perustamisessa kuin jälkikäteisessä valvonnassakin. 

Standardit tilintarkastajan tukena

Valtaosassa tilintarkastajan tekemistä tarkastuksista noudatetaan hyvää tilintarkastustapaa ja sovelletaan jotain kansainvälistä tilintarkastusalan standardia. Standardien mukaiset tarkastukset voidaan jakaa varmennustoimeksiantoihin, joihin tilintarkastus ja yleisluonteinen tarkastus kuuluvat, ja liitännäispalveluihin. 

Erilaisten tukiselvitysten tarkastaminen tehdään yleensä liitännäispalveluna, johon sovelletaan kansainvälistä ISRS 4400 -standardia Toimeksiannot taloudelliseen informaatioon kohdistuvien erikseen sovittujen toimenpiteiden suorittamisesta. Tämän standardin mukaan tehtyjä tarkastuksia kutsutaan AUP-toimeksiannoiksi (AUP, Agreed-upon Procedures). Esimerkiksi Business Finlandin myöntämien tukien lopputilitysten tarkastus tehdään AUP-toimeksiantona.

AUP-toimeksiannossa tilintarkastaja kohdistaa selvitykseen tietyt, yleensä lakiin tai tukiehtoihin perustuvat tarkastustoimenpiteet. Toimenpiteet ovat saman kaltaisia kuin tilintarkastuksessa, ja niistä sovitaan yksityiskohtaisesti etukäteen. Tilintarkastaja raportoi toimenpiteistä ja niiden perusteella havaitsemistaan asioista sekä virheistä ja poikkeamista antamallaan raportilla. 

AUP-toimeksiannossa tilintarkastaja ei tee johtopäätöstä koko selvityksen oikeellisuudesta tai tuen käytön asianmukaisuudesta. Hän saattaa sen sijaan todeta raportissaan esimerkiksi, että selvityksellä esitetyt kustannukset

  • perustuvat projektikirjanpitoon ja/tai tuen saajan kirjanpitoon 
  • ovat syntyneet suoriteperusteisesti hankkeen kestoaikana 
  • on maksettu ja
  • ovat arvonlisäverottomia.

Tilintarkastaja toimii alan standardien ja eettisten periaatteiden puitteissa. Tarkastustoimenpiteiden pitää olla täsmällisesti ja yksiselitteisesti määriteltyjä, jotta tarkastus ja raportointi olisivat tehokkaita, yksiselitteisiä ja lisäarvoa tuottavia. Tulkinnanvaraisuus hankaloittaa sekä tilintarkastajan työtä ja raportointia että tuen myöntäjän tekemää arviointia siitä, onko tukea käytetty oikein. Esimerkiksi säästäväisyyteen tai tarkoituksenmukaisuuteen liittyvien kannanottojen ei pitäisi kuulua tilintarkastajan tarkastukseen.

Tukiin liittyvä tarkastus voi olla myös osa lakisääteistä tilinpäätöksen tilintarkastusta. Esimerkiksi ravitsemusyritysten koronahyvitykseen liittyvän rajoituksen toteutumisen tarkastus kuuluu lakisääteiseen tilintarkastukseen. 

Muista nämä

Tuen myöntäjä:

  1. Mieti, mitä lisäarvoa tilintarkastajan tarkastuksella halutaan saavuttaa. Anna tilintarkastajalle vain sellaisia tarkastustehtäviä, joista on sinulle hyötyä arvioidessasi tuen asianmukaista kohdentumista.
  2. Määrittele tilintarkastajan tehtävät mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja yksiselitteisesti.
  3. Varmista, että käyttämäsi terminologia on tilintarkastusalan terminologian kanssa mahdollisimman yhtenevää, tai ettei se ainakaan ole sen kanssa ristiriidassa. 
  4. Muista, että tilintarkastaja tarkastaa ja raportoi yleensä ISRS 4400 -standardin tai jonkun muun kansainvälisen tilintarkastusalan standardin mukaisesti. Valmiiksi laaditut lomakkeet eivät välttämättä täytä standardien vaatimuksia.
  5. Ole rohkeasti yhteydessä Suomen Tilintarkastajat ry:n asiantuntijaan. Varmistetaan yhdessä, että tilintarkastajan rooli on selkeä ja tarkastus mahdollista suorittaa ja raportoida tehokkaasti ja standardien mukaisesti!

Tuen saaja: 

  1. Tutustu saamasi tuen ehtoihin huolella ja sovi tarvittaessa kirjanpitäjäsi kanssa kustannusseurannasta. 
  2. Sovi loppuselvityksen tarkastuksesta tilintarkastajan kanssa hyvissä ajoin, mikäli tarkastusta edellytetään. Tiedäthän, että tilintarkastaja voi myös auttaa sinua laatimaan tukihakemuksen!
  3. Käytä tukea vain siihen tarkoitukseen ja sillä tavoin, kun tukiehdoissa on määrätty. 
  4. Palauta turhaan tai liikaa saatu tuki ajoissa.
  5. Laadi loppuselvitys huolellisesti ja aikataulun mukaisesti, ja hanki siitä tilintarkastajan raportti.