Globaali maailma vaati globaaleja standardeja

Artikkeli on julkaistu alun perin Profiitti – Talous & tilintarkastus 1/2020 -lehdessä.

Helsingin Keskustakirjasto Oodin kolmannesta kerroksesta on esteetön näköala Eduskuntataloon. Mikkeliläisen nuoren miehen ura politiikan ja talouden huipulla alkoi sieltä 48 vuotta sitten. 

Kirjoittaja: Marjukka Kähönen | Kuva: Aki Rask

Erkki Liikanen 69, on siirtynyt urallaan mielenkiintoisesta tehtävästä toiseen. Sellainen on nykyinenkin työ IFRS Foundation -säätiön Trustees-valvontakomitean puheenjohtajana. 

”Olen sitoutunut tähän 100 päivää vuodessa. Tämä on nyt ainoa työ, muut tehtävät ovat aidosti pro bono -vapaaehtoistehtäviä.”

IFRS on noussut globaaliksi taloudellisen raportoinnin kieleksi. Laajasti kansainvälistä on myös Trustees-komitean puheenjohtajan työ. Tänä vuonna Liikanen on käynyt jo Kiinassa, Intiassa, Brysselissä ja Lontoossa.  

Hän vilkaisee kalenteriaan: matkoilla on mennyt alkuvuodesta puolet. 

Näin ilmastonmuutos torjutaan 

Keskusteleepa Liikasen kanssa talouden trendeistä, IFRS:stä tai hänen uudesta kirjastaan, keskustelu tuntuu sivuavan lopulta jostakin kulmasta kestävää kehitystä ja ilmastonmuutosta.  

Asia on hänelle tärkeä. 

”Kun näitä asioita ensimmäistä kertaa puuhasin, vuosi oli 1988. Silloin säädettiin hiilidioksidivero, vaikka ei sitä kannattanut silloin juuri kukaan: ’Eihän me voida autoilua vähentää'”, Liikanen naurahtaa.

Ilmastonmuutosta torjutaan monella tasolla. Globaalina toimijana EU tarjoaa Suomelle tärkeän toimintakentän. Liikasen sanoin, ilmastonmuutos ei pysähdy millekään rajalle.  

Kansa kannattaa ilmastonmuutoksen vastustamista, mutta vastustaa toimenpiteitä. Liikasella olisi ilmastonmuutokseen ratkaisu, johdonmukainen, mutta ei aina miellyttävä.  

No gain, without pain, ei saavutuksia ilman tuskaa – tässäkään. 

”Tutkimuksen osoittama ydin on se, että luonnolle aiheutuvat ulkoiskustannukset pitää laittaa tuotteen hintaan. Me olemme saaneet nauttia halvoista polttoainehinnoista, mutta ulkoisten vaikutusten kustannukset ovat jääneet kattamatta. Se on kaikkein tärkein asia, kaikki muu on vähän täydentävää. Markkina ei voi toimia oikein, jos hinta ei ole oikea. ”

Liikasta on ilahduttanut ilmastonmuutoksen saama huomio. Ympäristömyönteiset valinnat ovat merkittäviä yksilötasollakin, mutta kansalaisten käyttäytymisellä voi olla muutakin ulottuvuutta. Se voi vaikuttaa sijoittajiin ja sijoittajien käyttäytyminen puolestaan markkinoihin. 

”Tapasin yhden maailman suurimmista sijoittajista ja kysyin häneltä, mikä sijoittajia tällä hetkellä kiinnostaa. Heti tuotto-odotusten perään sijoittajat haluavat tietää, mitä muuta yritys tekee yhteiskunnassa.”

Markkinat hoitaa – jos sääntely toimii 

Yhdysvaltojen suurimpia yrityksiä edustava US Business Roundtable -järjestö hylkäsi syksyllä pitkään vallalla olleen periaatelinjauksen siitä, että yritykset ovat olemassa ensisijaisesti palvellakseen osakkeenomistajien etua. 

”Se uskonkappale, että markkinat yksin ratkaisee kaiken, on tällä hetkellä ohuempi”, Liikanen toteaa. 

Hän näkee tämänhetkisen kehityskulun alkaneen jo finanssikriisistä. Vuoteen 2008 asti elettiin deregulaation kultakautta. Finanssikriisin jälkeen sääntelyn ja markkinoiden tasapainoa on pitänyt miettiä uudelleen.  

”Eihän se voi mennä niin, että voitot ovat yksityisten ja tappiot valtion, se on liian helppo business. Pankit tarvitsevat omistajien pääomaa kestääkseen myrskyt. Mahdolliset voitot menevät silloin omistajille ja tappiot maksetaan pääomista. Tarvitaan regulaatiota.” 

Entinen valtionvarainministeri ja Suomen Pankin pääjohtaja käyttää puhuessaan paljon sanaa tasapaino. Olipa kyseessä verorahoilla saatavat hyödyt, talouden kehitys tai markkinatalouden sääntely, tasapainoa haetaan.  

Markkinat on Liikasen mukaan hyvä renki, mutta huono isäntä. Näin etenkin silloin, kun pitää suojata julkisen vallan ja kansalaisten edut. 

”Kannatan kilpailuttamista, mutta julkisen sektorin kilpailu täytyy tehdä huolellisesti ja varovasti. Jos kuvitellaan, että kilpailutus ratkaisee kaikki kysymykset ilman valvontaa, voi käydä tosi huonosti.” 

Vanhustenhuolto käy varoittavasta esimerkistä.  

”Jos palvelun laatua ei kyetä arvioimaan, uusi toimija voi pudottamalla palvelun laatua ja hintaa ajaa kilpailijat pois markkinoilta. Se ei olisi toivottu tila. Laatua pitää aina valvoa.”  

Esimerkkinä onnistuneesta yksityistämisestä Liikanen mainitsee telekommunikaation. Valtion yritys rakensi verkon, joka avattiin kilpailulle. Kilpailun myötä hinnat romahtivat ja palvelut paranivat. 

”Kun sääntely tehdään markkinoilla oikein, se on valtavan positiivinen luova voima.”  

IFRS-standardeja kehitetään vastaamaan muuttuvia tarpeita 

Liikanen toimii 22-henkisen IFRS Foundation Trustees -valvontakomitean puheenjohtajana. Kolmivuotinen puheenjohtajakausi on nyt puolessa välissä. Komitea valitsee IFRS-standardeja antavan International Accounting Standards Boardin (IASB), vastaa rahoituksesta ja linjaa strategian. 

Liikanen näkee IFRS:n lisänneen huomattavasti yritysten vertailukelpoisuutta ja läpinäkyvyyttä. Standardien yhdenmukainen soveltaminen on yksi IFRS Foundationin strategisista tavoitteista. Soveltamista valvotaan, ja teema on pysyvästi Liikasenkin pöydällä.  

”Globaali yhteinen standardi on sijoittajille hyvin tärkeä. Viime vuonna Etelä-Afrikan Trustee sanoi osuvasti, ettei heillä ole mitään mahdollisuutta saada taloutta nousemaan, jos sijoittajat eivät voi luottaa, että tilinpäätöksissä on samat säännöt. ” 

Liikanen oli komissaari, kun Eurooppa päätti tukea IFRS:ää. IFRS-kirjanpitosäännösten noudattaminen EU:ssa on nykyään pakollista listatuille pörssiyhtiöille, ja iso osa muutakin maailmaa noudattaa jo standardeja.  

Tällä hetkellä IFRS:n piirissä on 144 maata. Yhdysvallat ei ole mukana. 

”Tietysti olisi parempi, jos Yhdysvallat olisi mukana. Mutta onneksi tärkeistä asioista on voitu sopia, kuten siitä, että IFRS-tilinpäätöksen tekevä yritys voi listautua amerikkalaiseen pörssiin. ” 

Liikanen on hyvin perillä IFRS-standardien haastavuudesta varsinkin pienille listayrityksille. Vaikka järjestelmä on raskas, hän painottaa sen etuja. PK-yrityksille, jotka hakevat rahoitusta maailmalla, IFRS on markkinointivaltti sijoittajien suuntaan. 

Liikanen kannustaa suomalaisia kehittämään aktiivisesti IFRS:ää. 

”IFRS:n SME-version uudistamisesta on parhaillaan käynnissä konsultointi. Tavoitteena on selvittää, miten raportointivaatimuksia voitaisiin vähentää ja yksinkertaistaa pienille ja keskisuurille. Toivon, että Suomi on aktiivisesti mukana vaikuttamassa, konsultaatioon suhtaudutaan meillä vakavasti.” 

IFRS Foundation arvioi strategiaansa viiden vuoden välein, ensi vuosi on arviointivuosi. Keskustelu palaa jälleen kestävään kehitykseen.  

”Kestävän kehityksen suurin ongelma on se, että IFRS:n kaltaiset yhteiset standardit puuttuvat. On niin monta järjestelmää, että sijoittajan on mahdotonta tehdä vertailua. Miten tätä saadaan läpinäkyvämmäksi? Se on tärkeä kysymys.” 

Valvontakomitea seuraa tällä hetkellä vastuullisuusraportoinnista käytävää keskustelua tiiviisti ja kerää tietoa. Globaalin järjestelmän kehittäminen vaatisi paitsi yksimielisyyttä, myös luottamusta nauttivan tahon, joka valtuutettaisiin kehittämään vertailun työkaluksi mittareita ja standardeja. 

”Paljon on kiinni kysynnästä. Kyse ei ole nyt meidän halusta vaan organisaation roolista. Jos syntyy konsensus, että meidän halutaan tekevän enemmän, meidän pitää olla valmiita. Joka tapauksessa uskon, että vastuullisuusraportoinnista tulee aidosti vakavaa vasta, kun vertailukelpoisuus lisääntyy.” 

Suomen menestystekijät: osaaminen ja luottamus 

Suomen valttikortteja ovat Liikasen mukaan edelleen osaaminen, koulutus, innovaatiot ja luottamus.  

Liikanen listaa suomalaiseen luottamukseen liittyviä asioita:  

”Läpinäkyvyys, avoimuus ja hyvät tavat. Hyvä ja toimiva yhteiskunta tarvitsee yhteisiä sääntöjä ja laadukasta tarkastusta. Myös kulttuuria ja laatumediaa.” 

Luottamus liittyy tilintarkastukseenkin. Ensimmäinen omakohtainen kokemus Liikasella oli tilintarkastuksesta 19-vuotiaana Tansaniassa. Liikanen toimi silloin Teiniliiton puheenjohtajana ja Taksvärkki-projektin sihteerinä. 

”Keräsimme Taksvärkki-projektilla puoli miljoonaa markkaa Mosambikin avuksi. Toimikunta päätti lähettää minut matkaan muun muassa siksi, että osasin englantia. Rahoilla perustettiin kirjapaino, joka edesauttoi Mosambikin vapautumista. Tutustuin siellä yhtiöön Cooper Brothers. Piti varmistaa, että avustusraha menee Afrikassa perille ja käytetään oikein.” 

Liikanen suhtautuu ulkoiseen tarkastamiseen positiivisesti ja sanoo asian merkityksen korostuvan järjestötyössä. Hän toimii edelleen monissa luottamustehtävissä, yksi näistä on Kansainvälisen Punaisen Ristin finanssikomitea. Tarkastaminen on erityisen tärkeää siellä, missä vapaaehtoisesti lahjoitettujen varojen käyttöä valvotaan.  

Vaikka Liikanen kehuu suomalaista yhteiskuntaa, hän sanoo olevansa huolissaan niistä nuorista, jotka jäävät jatkokoulutuksen ulkopuolille. Syrjäytymisen merkitys on suuri paitsi yksilötasolla, myös yhteiskunnallisesti, jos se laskee työllisyysastetta.  

Suomella ei ole varaa myöskään sulkeutua. 

”Suomella on kaikki edellytykset menestyä, mutta paljon riippuu siitäkin, miten Eurooppa pärjää. On oltava mukana hakemassa ratkaisuja Euroopan tasolla. Sellainen avoin, toisiin luottava ja suvaitseva asenne on tärkeä.” 

Elämänohjeena ”Kysy ensin” 

Viime syksynä ilmestynyt kirja ”Olin joukon nuorin” lähtee liikkeelle Liikasen isovanhempien Suomesta ja päättyy ajallisesti komissaari-nimitykseen. 

”Halusin kirjoittaa ensisijaisesti Suomen sodanjälkeisestä historiasta ja siitä, millaisessa Suomessa suuret ikäluokat kasvoivat. Vasta kolmanneksi kyseessä on oman perheeni ja sukuni vaiheet tässä kehyksessä.”  

Mielenkiintoisten historiallisten faktojen sekä poliittisten anekdoottien kautta lukijalle hahmottuu myös Liikasen oma tarina. Riveiltä ja niiden välistä piirtyy kuva myös syistä, jotka ovat avanneet ovia isoihin pöytiin.  

Jos Liikasen menestys pitäisi kirjan perusteella kiteyttää yhteen lauseeseen, se voisi kuulua näin: Tie näköalapaikoille on auennut tarkentamalla katse lähelle, ihmisiin.  

Toisten huomioiminen kumpuaa omasta elämänasenteesta. 

”Aina on niitä, jotka kantavat muidenkin murheita ja niitä, jotka keskittyvät vain omaansa. Jokaisen pitää tietysti huolehtia itsestään, mutta jos ei lainkaan näe ja kuule muita ympärillään, tulee pahaa jälkeä.” 

Jo 21-vuotias kansanedustaja kysyi reippaasti neuvoja kokeneemmilta. Liikasen kirja suorastaan vilisee henkilöitä, joista ja joilta saaduista opeista Liikanen kirjoittaa kunnioittavaan sävyyn. 

Tärkeä elämänohje nousee omasta kokemuksesta. 

”Sanon aina nuoremmille, että mieti vähintään yksi kysymys. Kiinnostu toisesta ja kysy ensin. Näin pärjäsin Euroopassakin. Ihminen, jolla on hyvät kysymykset, muistetaan.” 

Erkki Liikanen 

Kansanedustaja 1972–1990, valtiovarainministeri 1987–1990, suurlähettiläs 1990–1994, EU-komissaari 1995–2004, Suomen Pankin pääjohtaja 2004–2018. IFRS Foundation -säätiön Trustees valvontakomitean puheenjohtaja 2018– 

Perhe: vaimo, kaksi tytärtä ja neljä lastenlasta 

Harrastukset: Kirjallisuus, taidemusiikki, historia, hitaat lenkit